Elämämme ensimmäinen Halloween oli kyllä hauska. Emme kotona järjestäneet mitään suurempaa juhlaa lokakuun viimeisenä päivänä. Laitoimme illalla kurpitsalyhdyt palamaan etuportaille ja odottelimme keppostelijoita. Päivällä Elsan päiväkodissa oli ihana Halloween-paraati, kun isommat lapset kulkivat parin korttelin ympäri hienoissa puvuissaan. Illan omalla trick or treat -kierroksellamme Noitagerbiili keräsi valtavasti karkkia. Tosi moni talo oli todella hienosti koristeltu joko kauhuvermein tai kauniisti valoin ja kurpitsoin. Jos portaalla oli kurpitsoja, keppostelijat olivat tervetulleita. Melkein joka talon portaillahan niitä oli, ja pienet kiertäjät otettiin iloisesti vastaan. Osuimme myös ihan mielettömän hienoon kauhujen pihaan, jossa oli kaikkea ällöä roikkumassa puista (verisiä päitä, ruumiinosia jne), ja ainakin viisi zombia, vampyyria ja hirviötä pelästyttämässä pihaan tulevia ihmisiä. Erityisesti arvostin lehtikasaan piiloutunutta zombia, joka hyppäsi päälle heti, kun portista astui sisään. Pihalla oli myös silta, jonka kulkijoiden jalkoihin zombiet yrittivät tarttua. Kyllä oli panostettu! Karkkia ja kuumaa omenamehua oli tietysti myös tarjolla, jos kaikkien ällöttävyyksien jälkeen saattoi mitään syödä. Elsa sanoi, että on ihan ookoo, jos näkee painajaisia, mutta jätimme sillan silti väliin.
Pieni kuvapläjäys tähän väliin.
 |
| Noitagerbiili lähdössä paraatiin. Ei halunnut näyttää naamaansa, ei yllätä yhtään! |
 |
Ylpeä paraatin ensimmäinen noita.
|
 |
| Meidän portaat juuri ennen hämärän laskeutumista. |
 |
| Onko se kissa? Onko se haamu? Onko se haamukissa? |
 |
| Yrmy noita lähdössä keppostelemaan. |
 |
| Huonot pimeäkuvaustaidot saa joskus jännää aikaan. |
 |
| Tää oli kaunein Halloween-kuisti, mutta en saanut sen yksityiskohtia kuvaan. |
 |
| Reippaat keppostelijat Witch Gerbile ja Orange Monster. |
 |
| Noidan äidilläkin oli tosi hauskaa huolestuneesta ilmeestä huolimatta. Pimeydessä loistaa pienen noitamme tähtihattu. |
 |
| Noitagerbiilin saalis ja noidan loistotikkutemppu. |
Nyt vähän kelausta taaksepäin. Kurpitsoiden kovertaminen oli hauskaa puuhaa, ja lapset innostuivat pukemaan kurpitsoita talvivaatteisiin.
 |
| Talviasussa. |
 |
| Kurpitsojen paraati |
 |
| Onko samaa näköä? |
 |
| Liikaa karkkia, ja näin voi käydä! |
Ooh! Olisnpa halunnut olla mukana, etenki ton karkkisaaliin takia. Oisin kyllä säikkyny hulluna lehtikasasta päälle hyppäävää zombieta. Ihania kuviaki!
VastaaPoistaIhan loistavia kuvia! Ja uskomattoman suloinen noitagerbiili :)
VastaaPoista-Sikko-
Onpa Elsalla ollut hauska päivää, tai siis hirveä.
VastaaPoistaKurpitsat valo sisällä näyttävät tosi hienoilta. Tässä vaan herää kysymys, mitä te teitte sillä kurpisasilpulla.
Hienoja kuvia! :)
VastaaPoistaOlis se hauska joskus kokea perinteinen amerikkalainen halloween ja tietysti vielä paikan päällä :)
Me ei meidän päikyssä pahemmin sitä juhlittu. Ranskanryhmä oli ainoa joka sitä juhli.
Elsa oli kyllä mainion näköinen noitagerbiili :)
- Mimmi
Mari, mää en varmaan ois nukkunut kahteen viikkoon, jos se zombie ois hypännyt mun päälle. Ja ehkä oisin myös itkukohtauksen saanut. Mutta siis arvostin zombin antaumusta - maata nyt tuntikausia lehtikasassa ja hyppiä välillä ihmisten päälle.
VastaaPoistaAnni, kurpitsoiden sisällä on valtavasti säikeitä ja siemeniä, varsinaista hedelmälihaa ei tarvi kaivertaa. Säikeet ja siemenet meni kompostiin (siis opossumeille ja oraville, jotka käyvät kaivelemassa kompostia), ja lyhdyt on tuossa takapihalla oravien ruokana. Molempien kurpitsoiden naamat on jo nakerrettu.
Maassa maan tavalla, siis varmaankaan me ei Suomessa sitten juhlita Halloweenia yhtä suuresti.
R.
Ihanan Amerikkalaista! :)
VastaaPoista:) Emännyys