perjantai 13. kesäkuuta 2014

Sketsihahmo seikkailee

Sain tänään jollain tapaa kokea, miltä tuntuu hoitaa asioita, jos käytöksestä huomaa, että mielenterveys on järkkynyt tai muut pitää muuten vain hulluna.

Nimittäin. Olin taas liikkeellä oman elämäni sketsihahmona ja kaupan päälle hyvin tunneturbulentissa tilassa. Postissa piti käydä palauttamassa netistä tilatut kengät ja viemässä paketti vauvanvaatteita siskontytölle. No mullapa ei ollu mukana palautusplankettia (en ees muista sitä saaneeni), ja eivät siksi ottaneet vastaan palautusta ilmaiseksi. Romahin. Aloin itkeä, ku kaikki vastoinkäymiset aamulla oli ollut muutenki jo liikaa. Postin työntekijän ilme oli näkemisen arvoinen, ja hän vetaisi päälle henkiset silkkihansikkaat. Koitti pysyä ite rauhallisena ja toivoi, että toi hullu ei ala riehumaan. No mua sitten itketti sekin, että nyt mulla on hullun leima ottassa, ja en voi enää asioida lähipostissa. Huoh. Onneksi Manuelan pakettia piti vähän teippailla, ja sain koottua itteäni sen verran, että räkä ei enää tursunnut (hihaan piti seki pyyhkiä, ku ei saatana ole kleenexiä postissa tarjolla!) eikä kyyneleet valuneet enää vuolaina. Sain maksettua molemmat paketit, mutta kykenin vain muutamaan sanaan. En saanut sanottua, että anteeksi, mulla on vain vähän huono päivä. Että kiva mennä sitten seuraavan kerran sinne postiin.

Voiskohan seuraavan kerran muistaa, että jos on itkuinen raunio (tokenin kyllä iltapäivään mennessä, toim. huom), vois vaikka jäähä kotiin tai itkeä vaikka siellä autossa. Hah hah. Tuskin, olenhan virastoitkijä!

torstai 12. kesäkuuta 2014

En ihan ymmärrä

Yhdysvalloissa yli puolet syntyneistä poikalapsista ympärileikataan. Mulla oli tiedossa, että se on tapana myös ei-uskonnollisissa piireissä, mutta sittenkin tuli yllätyksenä, kuinka yleistä se tosiaankin on. Tuolla joogassa kun käy, niin huomaa todella monen valinneen lapsensa ympärileikkauksen (minähän oikein mustalla ympyröin sairaalan kaavakkeissa, että ei sitä ympärileikkausta). Oma lapseni on vähemmistössä, vaikka luulisi, että etenkin joogavat äidit ajattelisi oikeuden päättää omasta ruumistaan ulottuvan myös lapsiin. Mutta ei, leikattu on, vaikka ilmeisesti uskonnollinen perinne ei sitä ole määrännyt.

Mun on vähän vaikea ymmärtää, mikä siinä ympärileikkauksessa muka on niin erityisen tärkeää ja hienoa. Uskonnollisen ympärileikkauksen joten kuten tajuan, siis että jotkut tyypit uskoo, että ympärileikattu penis on merkki liitosta jumalan kanssa. Vaikka ei siinäkään kyllä minusta ole kauheasti järkeä. Jos tämä jumala on ihmisen luonut, miksi jumalanluomaa kehoa sitten pitää leikata paremman yhteyden saamiseksi? Ja miksi naisille ei ole osoitettu mitään merkkiä tästä liitosta, tietääkseni mekin olemme uskontojen mukaan jumalan luomia ja liittolaisia? Siis en todellakaan tarkoita, että tyttöjen sukupuolielimiä pitäisi silpoa uskonnon tai muun perinteen nimissä, koska pojiltakin poistetaan pieni pala ihoa. Ihmettelen vain, että jos jollain rituaalilla lunastetaan paikka jumalan joukkueessa, eikö rituaalin pitäisi ulottua kaikkiin ihmisiin. Ympärileikkauksen sijaan se rituaali voisi olla jokin muu juhla lapsen syntymän kunniaksi.

Jotkut perustelevat ei-uskonnollista ympärileikkausta sillä, että pojalla pitää olla samanlainen pippeli kuin isillä, muuten tulee identiteettiongelmia. Etenkin täällä Jenkkilässä tuo perustelu  minusta ontuu, koska eihän perheenjäsenet koskaan näe toisiaan ilman vaatteita. Ei ole saunakulttuuria, ei uimahallissa suihkuttelukulttuuria. Aina kääriydytään pyyhkeisiin ja puetaan alkkarit ja käydään yksin suihkussa. Niin että miten se identiteettiongelma syntyy, kun kukaan ei edes tiedä, miltä muut ihmiset näyttää ilman vaatteita (se on monelle uutta, että kaikki on erilaisia ja kirjo on valtava)?

Amerikan lastenlääkärijärjestö on muutellut kantaansa ympärileikkauksiin vuosien varrella. Nyt se varovasti suosittelee ympärileikkausta hygieniasyistä. Hmm. Kai jokainen nyt tietää, että alapää on pestävä tarpeeksi usein, muuten tulee ongelmia. Vai eikö? Ai niin, eihän niistä saa puhua, koska ne on "privates". Mitenkähän on ihmismiehet selvinneet paljon epähygieenisemmissä oloissa kautta aikojen koskemattomine esinahkoineen? Ympärileikatut miehet ei saa joidenkin tutkimusten mukaan sukupuolitauteja niin helposti kuin leikkaamattomat, mutta minusta on aika vastuutonta suositella leikkausta sen takia. Helposti se kääntyy sellaiseksi, että koska olen leikattu, en tarvi kortsuja.

Kaiken kaikkiaan koko kysymys palautuu mun mielestä jokaisen oikeuteen päättää omasta ruumiistaan. Se ulottuu tietenkin myös lapsiin.  Ei se aina mene niin näppärästi, kuin vanhemmat on toivoneet. Operaatio sattuu, vaikka puudutteita käytetäänkin. Joillekin tulee paha tulehdus ympärileikkaushaavaan. Joidenkin on vaikea saada aikuisena seksuaalista mielihyvää, kun erittäin herkkä alue on arpeutettu. Minusta ympärileikkauksen pitäisi olla valinta, joka tehdään aikuisena. Siitä ei kuulu pienen, ymmärtämättömän lapsen vanhempien päättää.

Vaikka oon tätä mieltä, tietenkään en vaadi, että ympärileikkaukset pitää kieltää. Uskonnollisille ryhmille se on kuitenkin tärkeää, ja ympärileikkauksia sitten tehtäisiin varmaan paljon epähygienisimissä oloissa kuin sairaaloissa.  Ympärileikkaavat vanhemmatkin hyväksyn, vaikka en ymmärräkään heidän vaikuttimiaan.

--------
Niin no, enhän minä paljon muutakaan ymmärrä. Esimerkiksi noita asemeuhkaajia, jotka keksii mennä kouluun tappamaan ihmisiä, kun itseä sattuu vituttamaan.  Ja nyt sitten vaaditaan lisää aseita, ja etenkin kouluihin opettajien "turvaksi". Voi ristus, sanattomaksi vetää.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Voe Kilika-vaenoon velijenpoeka

Jopa on jäänyt tämäkin taas tekemäti. Ryhdistäydy, nainen!

Kesä on tullut. Puissa on lehti, lämpöä joka päivä yli 20, tai 70 amerikkalaisittain, ja syreenit, iirikset, unikot ja monet muut kukkii. Linnuilla on pesät ja laulusta saa nauttia edelleen. Oon nähnyt sellaisia eksoottisia lintusia kuin indigo bunting ja crossbeak. En tiä mitä ovat suomeksi.

Kesän mukana minusta tuli täti. Eilen syntyi pieni tytönmussukka. Äitinsä näköinen on kovasti. Hauskasti kuutamolla oli pikkuisen isä, kun Skypellä soitti isäytymisensä iltana. Oi onnea!

Kesäloma alkoi tänään. Tyär kylläkin menee ensi viikoksi voimisteluleirille, siis päiväsellaiselle.  Aamulla viedään ja illlalla haetaan. Aion käyttää ajan pakkaamiseen, tuohon puuhaan johon arvelin kehittäväni hyvän rutiinin mutta joka on joka kerta yhtä itaraa ja rasittavaa ja kaoottista hommaa. Tänään Tyären kaveri V kysyi Tyärtä Sleep with the Dinosaurs -tapahtumaan tiedemuseoon. Siellä siis nukutaan siellä dinonäyttelyssä. Pelokasta äitiä arveluttaa, päästää nyt lapsi yksin aivan vieraiden ihmisten keskelle yöpymään. Voisin ehkä kymmenvuotiaan päästää. Vai pitääkö lasten antaa mennä minne he haluavat ja kokevat olevansa valmiita?

Poeka täyttää puoli vuotta sunnuntaina. Mihin se aika hävisi? Ihan äsken hän oli isonahkainen pikkunyytti. Nyt niin pontevasti pyrkii liikkeelle, rakastaa siskonsa ääntä, naurua ja liikettä ja isinsä naamaa ja maistelee kiinteitä. Mun viimeinen vauva, niisk! Hänellä ei ole vielä hampaita, mutta ikenöi ruokaa ihan kuin vanha tekijä. Avokado ja bataatti sekä vauvanpuuro ovat tällä hetkellä listalla. Oon antanut myös omin käsin syötävää ruokaa Pojalle, mutta toistaiseksi hän on kiinnostunut vain lautasesta ja sen heittämisestä. En anna periksi, kyllä hän vielä sen sormiruokailun hiffaa, kunhan aika on kypsä.

Täällä muuten suositellaan vauvan ekaksi ruoaksi noita lisättyä rautaa sisältäviä riisihiutaleita. En muista lisäraudan puolesta puhuttaneen Suomessa neuvolassa ollenkaan, vai muistanko ihan väärin? Kuulemma puolen vuoden iässä vauvalta loppuu raskauden aikana kerätty rautavarasto, ja pitää sitä rautaa saada nuista hiutaleista. Onko neuvoloissa joku suositus, että ei lisävitskuja alle 1-vuotiaalle? Näin muistelen ainakin. No, teen täällä niin kuin täällä neuvotaan, joskin aion ensin syöttää kasviksia monipuolisesti ennen kuin aloitan makeat hedelmät ja marjat. Täällä sanotaan, että banaania ja papaijaa vaan alusta asti.

Lähdemme Suomeen reilun parin viikon päästä. Kiva tulla, vaikka aikamoista juoksemista se on, kun vain viisi viikkoa aikaa ja niin monta paikkaa. No, nähhään ketä keretään.

Nyt on ruvettava nukkumaan. Koetan palata pian.