Vauvajuhlat

Viime viikonloppuna sain hemmottelua, kun Lucy-ystävä järjesti mulle vauvajuhlat. Täällähän on tapana pitää vauvajuhlat odottaville äideille. Niissä lahjoitetaan äideille tarpeellista tavaraa, kun äitiyspakkauksia ei saa. En määkään saa pakkausta, mutta en silti halunnut tavarakasaa, kun on kuiteski jo vaatetta ja vaipat hankittuna vauvalle. Pyysin sen sijaan jokaista vierasta tuomaan musiikkia, joka on merkinnyt jotain äitinä tai naisena. Ne sitten kuunneltiin, ja kaikki kirjoitti sitten ne tarinansa ylös. Itse valitsin, yllätys, yllätys PMMP:tä. Kovemmat kädet on biisi, joka on muuttunut melkein mahdottomaksi kuunnella äidiksi tulemisen jälkeen. Sniff, ajatuskin itkettää. "Elämänmittainen on äidin huoli, kehto on hiljaa nyt ja keinutuoli"...byääh.

Oli kyllä hullun kivaa, kun tuollaiset juhlat sain. Ihmisiäkin tuli aika myöhäisestä kutsumisesta huolimatta paljon, siis kuusi. On mulla täälläki jo kavereita. Jee. Tosi paljon kyllä merkkaa nähdä kaverit juhlissa ja puhua äitiasioista, kun on tää odotus täällä kaukana joskus vähän yksinäistä. Tai no oli se kyllä Tyärenki kans, ku olin ainoa ja ensimmäinen raskaana oleva lähikaveripiirissä. Onneksi tuo äitiys aika mukavasti yhdistää, on aina puhuttavaa ku on lapsia. Olishan sitä varmaan puhuttavaa muutenki, mutta ehkä tuo äitiys on sellainen vastaava puheenaihe kuin miehillä armeija tai sivari.
___
Tämä viikko meni tosi nopeasti. Olen edelleen käynyt akupunktiossa ja kiropraktikolla, jotta saisin tuon lantion ja alaselän optimaaliseen kondikseen ennen synnytysurakkaa. Nyt on joka viikko myös lääkärissä käynti, kun h-hetki lähenee. Koitan tehdä vielä töitä, mutta ajatukset meinaa mennä kyllä kaikkeen muuhun kuin töihin. Olen tavallistakin hitaampi ja ei kyllä enää yhtään tartu mikään akateeminen teksti pääähän. Huonoon jamaan nämä hommat jää, taas kerran. Jäi gradukin kesken silloin edellisellä raskauskerralla. Vissiin ei vaan multa onnistu sellainen että sais hommat sellaiseen jamaan, että ei tarvis stressata. Aikaa kyllä ois ollut mutta olen vain niin saamaton, vaikka stressittömyys kyllä houkuttelee. En osaa tätä työhommaa. Ja tervetuloa vain kaikki sankaritarinat siitä, kuinka väikkäreitä on tehty äitiyslomalla. Onnee vaan niille, jotka on pystyneet. Ei löydy turboaivoa tästä pääkopasta, vaikka iso onkin.

Kävin tänään huvikseni talonäytössä, kun tässä samalla kadulla oli. Olipa kaunis talo. Vessaremppa pitäs tehdä ja kellari laittaa asuttavaan kuntoon, mutta muuten oli ihan todella ihana paikka. Uuh. Rakennettu 1917 ja tyyli sen mukaista. Keittiön tiskiallas oli jostain kaukaa niiltä ajoilta ja yläkaapistot kokopuisia ja alkuperäisiä. Vanhassa kaasuhellassa sisäänrakennettu keittokattila, kuinka sympaattista. Yläkerran kylppärissä iso amme, ikkuna ja hienot alkuperäiset kaapit pyyhkeille ja muulle tavaralle. Makkarit sopivan kokoisia ja muunneltavia. Oijoi. Toivottavasti sen ostaa joku, joka arvostaa kauniita puisia ikkunankarmeja ja kaikkea muuta nättiä siellä eikä vedä kaikkea uusiksi.

Jahans, nukkumaan tästä on taasen mentävä. Miesi tuossa jännittää kuulemma aivan hullua jenkkifudismatsia Broncos-Pats. Kyllä siellä ylleisö huutaa ja pelaajat näyttää käyvän kierroksilla.