Tähän joku hyvä otsikko

Saa ehdottaa. Vaikea otsikoida näitä tekstejä, kun ovat niin sekalaisia kokoelmia hajanaisia aivoituksia.

Niin. Hupsahti tässä liki kuukausi päivittämättä. Blogi on ollut mielessäin kyllä joka ilta, mutta olen aina kehittänyt jotain muuta tekemistä. Tai ei-tekemistä. Nukkumista esimerkiksi, ja venyttelemistä. Yöt ovat vähän repaleisia lonkka- ja lantiokipujen sekä yöhuutajakissan takia, ja siksi joskus aika aikaisin vetää maaherran rekeen. Niin ja luinhan mää Harry Potteriakin aika monta osaa miltei maanisesti loka-marraskuussa.

T&K oli kylässä, ja olipas mukavaa. Meillä oli valitettavasti töitä ja koulua, niin ei ehditty rientämään yhdessä kaikenlaisiin paikkoihin, mihin ois mieli halajannut. Joka tapauksessa jo se piristää, että on talossa muutakin sakkia kuin tämä oma. Ja kun on kavereita jotka on tuntenut jo kauan niin ei tarvi pingottaa. Niin että tulkaa kaikki käymään täällä, tulkaatulkaa!

Halloween-kuvia laitan kunhan tää bloggeri taas suostuu niitä julkaisemaan. Oli kauhean kiva Halloween. Pukeuduimme koko perhe, Tyär oli Kleopatra, Miesi sen muumio ja minä joku kumma raskaana oleva luuranko. Kiersimme Karkki vai kepponen -kierroksen isolla porukalla, lapsia oli kuusi. Yksi katu oli rakennettu Ihmemaa Oziksi, ja siellä oli hauskat ja vain vähän pelottavat lavasteet, noidat, peltimiehet ja Dorothyt ynnä muut. Ilma oli kohtalaisen viileä, mutta lapsia ei palellut, kun he juoksivat talosta taloon. Puolivälissä pääsimme lämmittelemään Jimin ja Judyn luo hetkeksi. Karkkia tuli taas tietenkin hullu kasa, ja sitä on vieläkin reilusti jäljellä. Tyär haluaa säästää, ja omien himareiden takia talletin karkkisaaliin keittiönkaapin päälle, mihin en helposti ylety.

Tänään on kuukausi aikaa laskettuun aikaan. Hui. Ei ole vielä kaikki valmiina, autonistuin puuttuu ja hoitolaukku ja hyväksi siivottu koti. Paitsi ei mulla kyllä hoitolaukkua ollut Tyären kanssa, kamat kulki repussa ja kiesien korissa. Ehkä en tarvikaan sitä. Niin ja en ole laittanut ruokaa valmiiksi pakkaseen, siitä täällä muistutetaan kovasti ja joka käänteessä. Joululeivonnaiset ja lanttu- ja porkkanasoseetkin pitäisi vielä väsätä, koska en taatusti jaksa häärätä keittiössä heti synnytyksen jälkeen. Jos vanhat merkit pitää paikkaansa, jaksan istua ja imettää. Ehkä lukea Tyärelle (ja kelle vaan joka jaksaa kuunnella!). En tajua, että vauvan tulo on niin lähellä, ja pyörin vain tässä normiarjessa. Maha kulkee kätevästi mukana, ja välillä vain havahdun peilistä huomaamaan, että jaa, onpa mulla iso pötsi.

Vauva oli perätilassa, mutta vissiin on nyt kääntynyt. Viikon ajan olin aika suruissani, kun luulin, että sektioon tässä mennään. Olen niin kovasti odottanut sitä, että pääsen synnyttämään. Tein  paljon spinningbabies.com -sivuston harjoitteita, joogasin ja kävin akupunktiossa ja kiropraktikolla, ja viime perjantaina sitten lääkäri oli vakuuttunut, että vauvan pää on alhaalla. Pidetään nyt peukkuja, että pysyykin alhaalla. Olen tehnyt rauhan myös sektioasian kanssa, jos tilanne vaatii, niin niillä sitten mennään. Onhan sekin uusi kokemus sitten. Tärkeintä on saada lapsi ulos turvallisesti.

Mitäs muuta. Aktiivista arkea ollaan eletty, siis siinä mielessä, että Tyär leikkii melkein joka ilta koulun jälkeen kavereiden kanssa. Viikonloppuihin on mahtunut saunomista, vesipuistoa, Suomi-koulua ja paikallista NHL-lätkää. On muuten huomattavasti miellyttävämpi laji katsoa livenä tuo lätkä kuin esmes jenkkifudis, kun siellä ei ole niin paljon möykkää, ei varsinaista selostusta ja musiikki on hiljaisemmalla. Tietenkin asiaa myös auttoi se, että muistin korvatulpat kerrankin. Ilman niitä kokemukseni voisi olla toinen.

No. Menenpä tästä vielä moksaamaan ja venyttelemään, jotta vauvalla olisi hyvä olla pää alhaalla. Jatkossa enemmän päivitystä, kunhan mieleen palautuu, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä.