Suomi pikakelauksella

Kaksi kuukautta Suomessa, eikä yhtään päivitystä. Soo, soo!

Aluksi oli Köpis. Mun työmatka, ja Matin myös. Onneksi E pääsi kuitenki Legolandiin Billundiin kahtena päivänä, kun minä istuin konferenssissa. Ehdittiin vähän kävellä Köpiksessä. Kaikkihan tietää, että se on aivan ihana ja kaunis kaupunki, ne värikkäät talot ja pyöräilijät ja kanavat ja iloiset ihmiset. On se ihan oikeesti. Ihan teki mieli muuttaa sinne, niin vahvasti se koko paikka lumosi meidät. Iloisin pohjoismaa. Kuvia ei tietenkään ole, kamera unohtui aina hostellille. Joka muuten oli Cabinn, huoneet pienet kuin ruotsinlaivalla, mutta hiljaiset ja siistit. Ja aamupala hyvä.

Lensimme pohjoiseen merenrantakaupunkiin (Norwegianilla, en voi suositella, aina hirveetä sählinkiä se pääsy koneeseen ja matkatavarat jii än ee). Olimme siellä vuorovedolla töissä kirjaston tutkijanhuoneessa, ja onhan se aivan mahtava kirjasto! Työ ei tosin mulla edennyt suunnitellusti, koska olen aina pohjoisessa niin poissa työskentelymoodista. Koko kaupunki näyttäytyi nostalgianhohtoisena, ja onhan se ihan oikeastikin mainio kesäkaupunki. Ihana oli nähdä sukulaisia, vaikka kaikkia en kerennyt lopulta nähdä. Mahtavaa on sekin, että ne muutamat vanhat ystävät on siellä ja pääsee jaappaamaan. Ah. Sielunhoitoa kotikaupungissa.

Mökeillä onneksi saatiin myös olla. On ne vain sellaisia sisäisen rauhan tyyssijoja. Vaikka Savossa kyllä nautittiin siitä vilinästä, kun pihamaalla huiteli pikkuserkuksia yli kymmenen. Mutta se sitä rauhaa tuokin, että on iloisia lapsia ympärillä. Ja niitä vanhoja tuttuja aikuisia. Ja se maisema, jota ei voi liikaa valokuvata. Lapin mökillä oli se ikuinen honkien humina, parhain sauna ja öinen hiljaisuus. Se sama siellä odottaa, käymmepä välillä kuinka kaukana tahansa.

Onni oli päästä myös oikeaan pohjoiseen, Nuorgamiin asti. Hieno viikonloppureissu. Käytiin sekä tunturilla että Norjassa. Kaunista, niin kaunista. Jäämeren ranta oli jotain aivan surrealistista, niin paljon aarteita ja meren silittämää ja hylkäämää tavaraa. Meillä oli hauskaa, virkistävää seuraa ennen kaikkea, niin Nuorgamissa kuin Ivalossakin! Myös uskomaton hillapaikka löytyi, samasta paikasta löysin myös mustikoita. Ja sinne oli tulossa puolukoita. Taivaallista, toivottavasti joku käy poimimassa.

Helsingissä oltiin pari viimeistä viikkoa. E:n kavereita nähtiin paljon, joitain omiani ehdin myös näkemään. Sikko tuli ystävällisesti viikoksi meille, mun piti olla töissä mut vähän ehdittiin olemaanki. Niin, "meille". Ystävien luona oltiin, oli kyllä hienoa kun saatiin asunto käyttöön (myös kesäkuussa, kun käytiin viikonloppu). Kiitollinen olen. Ja Helsinki on niin hieno. Kaunis ja tuttu, vaikka edelleen eksyn Stockmannilla.

Nyt ollaan kolmisen viikkoa oltu taas täällä Ameriikassa, mutta siitä sitten lisää toisessa postauksessa.