Pitkä pätkä

Oho, hurahti tässä taas yli viikko ilman päivittämistä. Oon iltaisin ollut tosi väsynyt, ja kun sen yhdistää Elsan nukahtamisvaikeuksiin, sekoitus on blogin kannalta fataali. Oon muutenki ollut ihan levällään koko ihiminen, kotityöt jää tekemättä ja sotkuisuus lisääntyy. En mää tiiä missä mää oon. En ainakaan just tässä ja nyt.

Me päästiin viikko sitten maalle, kun Lucy ja Ellie pyysivät meitä farmilleen Wisconsiniin. Tai siis mökki se on, mutta ympärillä peltoa ja metsää, joten farmiksi ne sitä sanovat. Cabin eli mökki on sitten erikseen. Mökissä oli katto vuotanut ja sähkölämmitys ei toiminut (takkaa ei mökeissä ollut), mutta hyvin me siellä viihdyttiin. Ihanaa oli kävellä maissipelloilla ja metsässä, kuunnella lintujen konserttia ja nauttia kohinattomasta äänimaisemasta. Ah. Bongattiin peuroja ja kotkia. Majaviakin on kuulemma asustanut tiluksien läpi virtaavan puron varrella, mutta maanviljelijät olivat räjäyttäneet padot, joten eipä lituskahäntiä näkynyt. Kävimme myös katselemassa hienoja maisemia Nelsonin kaupungissa ja hirveän hyvällä lounaalla samaisessa paikassa. Löydettiin myös paikka, missä Laura Ingalls on lapsena asunut. Siis se tyyppi, joka on kirjoittanut Pieni talo suuressa metsässä ja Pieni talo preerialla. Pieni mökki siellä oli, hyvin hutera ja takkakin ulkoseinällä, eli kylmä on Lauralla varmasti ollut. Mutta ympärillä oli kaunista ja rauhaisaa. Ihan into tuli, että luen kirjat uudestaan, koska luin ne viimeksi 10-vuotiaana.

Ois mulla kuviaki farmilta, mutta tää pölijä bloggeri ei anna mun ladata niitä tänne. Buu.

Täällä kotona on tapahtunut sellaista, että Elsa veti kaksi hammasta pois itse tällä viikolla. Reipas lapsi. Ne oli tosi löysällä pitkään, ja viimein löytyi rohkeus kiskaista hampaat pois. Nyt meillä on tyypillinen 6-vuotias harvahammas. Ihana.

Kävimme perjantaina baseballia katsomassa. Se on ihan mukavaa, vaikka aika hidasta, kun vaakatasossa syötettävään palloon tulee harvoin osumia ja siten juoksutki on hyvin harvassa. Yllättävän ei-atleettisia oli ne pelaajat. Taitaaki olla enemmän hermopeli kuin varsinaista urheilua koko laji. Kokeilin baseballia pehmeällä pallolla ennen peliä Matin työpaikan puistonyyttäreillä. Hauskaa! Pelkään pesistä, mutta baseballissa vois ainakin siellä kentällä seisoa ja yrittää saaha pallon kiinni.

Äitienpäivä oli kyllä mukava. Sain nukkua pitkään, ja unta riittikin yhdeksään asti. Mut vietiin Cupcakeen brunssille, vähänkö oli hyvää se. Lahjaksi sain kaksi levyllistä Feistia, johon ihastuin viime kesänä Flow'ssa. Mahtis nainen. Vietin päivän raapien pihaa haravalla, ja uimaankin kerkesimme Elsan kanssa. Nyt väsyttää. Siispä Riikan tarhaevästehtaan kautta nukkumaan.