Ei tekosyitä

No niin. Taasen olen ollut päivittämättä, vaikka on kyllä tapahtunut yhtä ja toista. Väsymys kaataa sänkyyn aika aikaisin illalla, ja samainen väsymys estää aivoa toimimasta niin, että saisi jotain järkevää aikaan. Lisäksi palasin Facebookiin, ja liikaa tulee plärättyä sitä sellaisina aikoina, kun voisi ihan hyvin kirjoittaa.

Meidän Elsa on nyt valmistunut eskarista. Koetin ottaa suuresta hetkestä kuvia, mutta sössin kameran asetukset niin, että eipä tullut kuvia eikä videota. Argh. No, hieno oli kevätjuhla ja oli hauskaa, kun lapset olivat pukeutuneet sellaisiin amerikkalaisiin kaapuihin ja neliöhattuihin, mitä me finskit olemme amerikkalaisissa tv-sarjoissa tottuneet näkemään. Elsa sai ruusun ja todistuksen. Ruusu on kuivumassa ja todistus kehystettynä. Jotain muistoja jää.

On vähän hassua lähettää noin pieni kouluun sitten syksyllä, mutta kun systeemi on täällä sellainen, niin mennään sen mukaan. Elsalla on samanikäinen kaveri Vivian, joka menee samalle luokalle kuin Elsa ensi vuonna. Ei ole sitten ihan uudet naamat siellä luokassa taas vastassa. Koulu on kiva ja pieni, siellä on luokkia vain vitoseen eli suomen neloseen asti. Uskon, että Elsa on ihan hyvässä ympäristössä.

Kävimme tässä päivitystauolla pienen kahden yön reissun Pohjois-Minnesotassa Duluthissa. Matin mahtis serkku tuli meidän kanssa - omalla porukalla ei ehkä olisi tullut lähdettyä. Yövyimme Duluthin ulkopuolella pienessä majatalossa, jossa oli mökkimäiset huoneet. Koko sisustus oli toteutettu koivurangoista sahaamalla, siis sängynpäädyistä pyyhekoukkuihin. Ihan hauska ratkaisu. Saimme aamupalan huoneeseen. Pannukakkuja uskonnollisella viestillä (niihin oli paistamisvaiheessa kirjoitettu, että God loves you), ja munakasta. Oli tosi hyvää. Majatalo oli aivan komean Lake Superiorin rannalla, mutta en ilennyt mennä uimaan, koska lämpötila oli noin seitsemän astetta ja tuuli hyvin navakka.

Kävimme lauantaina Split Rock -majakalla, joka on komealla paikalla Lake Superiorin jylhällä kalliolla. Superior on aika raisu järvi, sinne on alus jos toinenkin uponnut, kun Superiorilla on aikojen saatossa myrskynnyt. Majakka päätettiin rakentaa vuonna 1905 erään erityisen pahan myrskyn jälkeen, kun useita laivoja oli uponnut ja ajanut karille. Majakka oli tosi hieno, ja majakanvartijan talokin (siis yksi niistä - muissa oli ilmeisesti asukkaat) oli kauniisti entisöity. Siellä yksi oppaista paistoi pikkuleipiä puuhellan uunissa ja toinen soitti vanhoja levyjä. Ihanan eläväistä.

Majakalta suuntasimme Finlandiin, koska pitäähän kotimaassa käydä. Tähän Finlandiin mahtuu kourallinen asukkaita, parit baarit, huoltoasema ja osuuskuntakauppa. Kaupassa oli ihan kaikkea ruoasta auton varaosiin. Kävimme lounaalla ja vielä kiinni olevaa perinnepihaa katsomassa. Pizza oli hyvää, kuten Suomessa yleensä, ja perinnepihan hirsitalo kaunis. John Petäjä oli sen rakentanut, ja mietin, olisikohan ollut kaukaista sukua meikäläiselle.

Finlandin jälkeen ajoimme muutaman tunnin pienelle järvelle, jolla on Matin nimi. Järven rannalla oli sinivalkoinen talo, jonka asukkaat eivät valitettavasti olleet kotona. Ovessa luki tervetuloa ja huomasi, että Suomi-intoilijoita siellä asustaa. Jätimme lapun porstuaan. Matti kävi kahlaamassa nimikkojärvessään. Minä jätin väliin, koska kylmä.

Sunnuntaina katselimme vielä Duluthia. Kävimme tsekkaamassa satama-alueen, josta isotkin laivat lipuvat paikalle nostosillan alta. Siellä oli ihan komeaa ja hieno museokin siinä nostosillan kupeessa. Museossa kerrottiin laivaelämästä Superiorilla ja niistä monista haaksirikoista, joita järvellä on sattunut. Kävelimme sen jälkeen akvaarioon, missä oli esillä niin paikallista faunaa kuin eksoottisempaakin vesielikkoa. Saukot olivat tietenkin parhaita. Niin ja se mustekala, joka kuljetteli amerikkalaista jalkapalloaan ja vaihtoi väriä ympäristönsä mukaan.

Palasimme sunnuntaina Minneapolisiin, ja eriomainen matkaseuramme Amerikan-matkaajaserkku lähti maanantaina kohti uusia seikkailuja. Toivomme häntä kylään ensi vuonnakin, jotta tulee käytyä näissä lähi- ja ehkä kauemmissakin kohteissa.

Viime viikon olin kiinni töissä, kun deadline kolkutteli viikonloppuna. Ei ole ehtinyt ja jaksanut muuta tehdä. Metro-boulot-dodo, sanois fransmanni.