Kotoa kotiin

Kävimme eilen meksikolaisessa ravintolassa syömässä. Kun kävelin ravintolasta ulos, oli pimeää ja lämmintä ja totesin, että ihan kuin ulkomailla olisi. Nauratti: enhän mä ole ulkomailla, vaan kotona. Sitten muistin, että periaatteessa olen ulkomailla, vieras vieraassa maassa. Kodilta tämä enemmän tuntuu, varsinkin, kun meillä on taas melkein vuodeksi oma tukikohta, joka pian alkanee tuntua kodilta.

Palasimme kotoa kotiin. Kai Suomi jokin henkinen koti on, omankieliset ihmiset on siellä ja ne, jotka oon tuntenut aina ja joille ei tarvi selittää kauheena. Mutta kotoisalta tää asuinalue ja kaupunki täällä kaukana tuntuivat, vain vähän tarvitsi itselle muistutella, että miten pääsee mihinkin ajelemaan ja mistä löytää mitäkin. Tunnemme täällä niin mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, että heidänkin takia oli tosi helppo taas asettua. Saimme esmes viikonlopuksi kavereiden talon käyttöön, kun ei vielä päästy heti muuttamaan tähän uuteen taloomme. Ja kaikki tutut on vaikuttaneet vilpittömästi iloisilta, kun me ollaan tultu takaisin.

Matka meni hyvin. Palasin tyären kanssa kaksin, ja joka kerran hänen kanssaan matkustaessani jaksan ihailla, kuinka reipas matkalainen hän on. Äitinsä jaksaa paljon heikommin ja sitten turhaan rähjää ja stressaa. Noh, osasin sentään pyytää anteeksi lentokenttästressin aiheuttamaa räjähdysalttiuttani. Lentäminen on kätevää, mutta vaikkapa junaan verrattuna tuhat kertaa rasittavampaa.

Jet lag eli aikaeroväsymys oli taas aika paha. Viikko siitä meni toipua. Yöllä ei uni tullut sitten millään, päivällä väsytti ja ärsytti. No, nyt se on taas voitettu. Nostan hattua niille, jotka jatkuvasti suhaavat mannerten välillä ja pysyvät täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ylipäätään elossa.

Tyär aloitti koulun tällä viikolla. Kauhea helle oli, 38 astetta lämmintä ja ihan järkyttävä kosteus. Uuh. Kolme päivää ne kävivät koulua ilmastoimattomissa tiloissa, perjantai ja torstai sitten peruttiin kaikista kouluista, joissa ei ole ilmastointia. Mukavaa siellä koulussa oli kuulemma ollut. Opettaja on järjestyksen ihminen, mutta mukava. Aika hurjalta tuntuu pistää 6-vuotias täysipäiväisesti kouluun, mutta onneksi ei ole kauheita läksy- ja muita paineita heti aluksi.

Talo on ihan kiva, ja alkaa tuntua kivemmalta, kun saamme tavarat paikoilleen. Meillä on täällä talossa taas hoitokissa. Muumikissa on asettunut taloksi ihan hyvin ilman yömouruamisia, talon kissa Strada ei tykkää tilanteesta ollenkaan. Hän päättikin palata vanhaan kotiinsa lähikadulle. Hain Stradan kotiin tänään, mutta pakko se oli taas päästää ulkoilemaan. Varmana palaa taas toiseen kotiin, ei ollut yhtään iloinen Muumista edelleenkään. Kauhea numero noilla uroksilla reviireistä, pff!

Uh, yllättäen amerikkalaiset sängyt on joskus vähän kovia, ja saan lonkkani niissä kipeiksi. Siksi valvon ja illalalla väsyn. Siksi nyt nukkumaan taas siihen asti, kun herään jomotukseen. Ensi viikolla petariostoksille, mars.

Suomi pikakelauksella

Kaksi kuukautta Suomessa, eikä yhtään päivitystä. Soo, soo!

Aluksi oli Köpis. Mun työmatka, ja Matin myös. Onneksi E pääsi kuitenki Legolandiin Billundiin kahtena päivänä, kun minä istuin konferenssissa. Ehdittiin vähän kävellä Köpiksessä. Kaikkihan tietää, että se on aivan ihana ja kaunis kaupunki, ne värikkäät talot ja pyöräilijät ja kanavat ja iloiset ihmiset. On se ihan oikeesti. Ihan teki mieli muuttaa sinne, niin vahvasti se koko paikka lumosi meidät. Iloisin pohjoismaa. Kuvia ei tietenkään ole, kamera unohtui aina hostellille. Joka muuten oli Cabinn, huoneet pienet kuin ruotsinlaivalla, mutta hiljaiset ja siistit. Ja aamupala hyvä.

Lensimme pohjoiseen merenrantakaupunkiin (Norwegianilla, en voi suositella, aina hirveetä sählinkiä se pääsy koneeseen ja matkatavarat jii än ee). Olimme siellä vuorovedolla töissä kirjaston tutkijanhuoneessa, ja onhan se aivan mahtava kirjasto! Työ ei tosin mulla edennyt suunnitellusti, koska olen aina pohjoisessa niin poissa työskentelymoodista. Koko kaupunki näyttäytyi nostalgianhohtoisena, ja onhan se ihan oikeastikin mainio kesäkaupunki. Ihana oli nähdä sukulaisia, vaikka kaikkia en kerennyt lopulta nähdä. Mahtavaa on sekin, että ne muutamat vanhat ystävät on siellä ja pääsee jaappaamaan. Ah. Sielunhoitoa kotikaupungissa.

Mökeillä onneksi saatiin myös olla. On ne vain sellaisia sisäisen rauhan tyyssijoja. Vaikka Savossa kyllä nautittiin siitä vilinästä, kun pihamaalla huiteli pikkuserkuksia yli kymmenen. Mutta se sitä rauhaa tuokin, että on iloisia lapsia ympärillä. Ja niitä vanhoja tuttuja aikuisia. Ja se maisema, jota ei voi liikaa valokuvata. Lapin mökillä oli se ikuinen honkien humina, parhain sauna ja öinen hiljaisuus. Se sama siellä odottaa, käymmepä välillä kuinka kaukana tahansa.

Onni oli päästä myös oikeaan pohjoiseen, Nuorgamiin asti. Hieno viikonloppureissu. Käytiin sekä tunturilla että Norjassa. Kaunista, niin kaunista. Jäämeren ranta oli jotain aivan surrealistista, niin paljon aarteita ja meren silittämää ja hylkäämää tavaraa. Meillä oli hauskaa, virkistävää seuraa ennen kaikkea, niin Nuorgamissa kuin Ivalossakin! Myös uskomaton hillapaikka löytyi, samasta paikasta löysin myös mustikoita. Ja sinne oli tulossa puolukoita. Taivaallista, toivottavasti joku käy poimimassa.

Helsingissä oltiin pari viimeistä viikkoa. E:n kavereita nähtiin paljon, joitain omiani ehdin myös näkemään. Sikko tuli ystävällisesti viikoksi meille, mun piti olla töissä mut vähän ehdittiin olemaanki. Niin, "meille". Ystävien luona oltiin, oli kyllä hienoa kun saatiin asunto käyttöön (myös kesäkuussa, kun käytiin viikonloppu). Kiitollinen olen. Ja Helsinki on niin hieno. Kaunis ja tuttu, vaikka edelleen eksyn Stockmannilla.

Nyt ollaan kolmisen viikkoa oltu taas täällä Ameriikassa, mutta siitä sitten lisää toisessa postauksessa.